lauantai 1. huhtikuuta 2017

Uskoni muiden silmissä

"Seittemän sisarusta?! Saanko kysyä et onko niillä kaikilla samat vanhemmat? Eihän sun vanhemmillas oo sitte ollu mihinkää muuhun aikaa."
"Miksi sä et juo alkoholia? Kyllähän Jeesuskin joi ja muutti jopa veden viiniks."
"Miten nii et tuu elokuvii? Et sä siitä uskoas menetä."
"Tää on +6 elokuva. Kai sä tätä voit kattoo?"
"Ei ehkäsyä? Ootteko te jotenki hulluja?"
"Mehän uskotaan oikeestaa samalla tavalla, joten miks sun pitäis päästä sun seuroihin?"
"Kaikki pääsee kuitenki lopulta taivaaseen, joten ei kai sillä oo väliä, mitä sä teet."
"Sun vanhemmat ei oo täällä näkemässä."

Välillä tuntuu mieli pamauttaa kyselijää naamalle, mutta yleensä niistä on kuiteskin lopulta syntynyt kehittäviä keskusteluja. Kaikki saa elää, miten haluaa, jos vain noudattaa lakeja. Tällä tarkoitan nyt esim. valtioiden lakeja. Uskoon liittyvät kysymykset tuntuvat lähes poikkeuksetta vaikeilta. Pahimmilta on tuntunut kuitenkin se, kun yksi vanhempi rouva ihmetteli lapsilukua ja sanoin nauraen, ettei vanhempani ole muuta ehtineetkään elämässään tehdä. Se oli ilkeästi sanottu ja meinasin sanoa yhtä lailla takaisin, mutta hillitsin viime hetkellä itseni. Sen verran kunnioitusta minulla oli sitä saksalaista eläkeläismummoa kohtaan. Olen täällä ollessa kuitenkin pystynyt vastaamaan uskonkysymyksiin melko hyvin ja luomaan ihmisille toivottavasti positiivisen kuvan uskostani. Suomessa monilla on niin paljo ennakkoluuloja uskovaisista, etten ole uskaltanut sanoa siihen päälle mitään. Olisin muiden mielestä kuitenkin ollut väärässä. 

Monet myöskin olettavat, että meillä on asioita joita saa ja joita ei saa tehdä. Oikeastaanhan kaikki on vain omantunnon asia. Olen yrittänyt selittää, etten tee sittä, mistä ei jää hyvä mieli. Sitä ei kuitenkaan monikaan ole ymmärtänyt. Pääasia on kuitenkin, että minun hyväksytään tällaisena mukaan. Hyvä ystäväni, jonka kanssa olen samalla luokalla, on monestikin tukena, vaikka hän on katolilainen. Tiistaina olimme kaveriporukalla syömässä ja tietenkin taas kohoteltiin maljoja. Kun toiset kummastelivat sitä etten minä kohota maljaa, ehti ystäväni selittää siihen syyn ennen kuin minä ehdin suuni aukaista. Hän on myöskin yksi niistä harvoista, jotka eivät pyydä minua mukaan paikkoihin, joihin en halua. Ihanaa omistaa sellainen ystävä epäuskovaisten joukosta.

Jumala on antanut meille kaikille lahjoja.