Palaamista tauolta

Blogin kirjoittamisessa on tullut kuukausien mittainen tauko syystä ja toisesta. Minua se ei haittaa, sillä en niinkään tavoittele lukijoita. Lähinnä kirjoitan tätä, jotta tuttavat siellä kaukana Suomessa voisivat lukea kuulumisiani halutessaan. Yritän kuitenkin olla hieman aktiivisempi. :)

Meillä kävi kesällä Suomi-vieraita. Isäni sisko perheineen tuli tänne lomalle kuukaudeksi. Nuo kuusi serkkua ovat aina olleet minulle hyvin läheisiä. Oli kuin 14 sisarusta neljän kokonaisen viikon ajan. Serkkuperheen lähdettyä yksi ystävistäni matkusti meille lähes kuukaudeksi. Emme olleet tavanneet pariin vuoteen, mutta tuntui kuin olisimme aina olleet yhdessä. Kesävieraiden kanssa matkustimme ympäri Washingtonia ja kävimme Oregonissakin. Vierailimme luultavasti useammassa paikassa, mitä olisimme ilman kesävieraita tehneet. Kävimme jopa Washigtonin capital buildingissa Olympiassa.

Serkukset lautalla

Amerikan suviseurat järjestettiin tänä vuonna aivan meidän lähellä yhdellä koululla. Ei tuntunut edes haikealta jättää Suomen suviseurat väliin ensimmäistä kertaa elämässäni. Amerikan suviseurat ovat toki aivan erilaiset. Seurateltan sijasta seurat pidetään koulun liikuntasalissa. Koulu seurapaikkana tuo myös hyvin erilaisen ympäristön. Seura-alueella ei yövytä, mutta läheiseltä camping alueelta oli varattu paikkoja muutamille ja jokaisen paikallisen kotona oli seuravieraita. Meillä oli serkkuperhe juuri silloin, joten hekin pääsivät suviseuroihin.

Kesän ilta-auringossa

Kesällä minulla oli kolme kurssia, joten kouluakin tuli käytyä. Vaihdoin alaa keväällä ja tutkinnon saamiseen menee kauemmin. Kesäkursseilla sain kevennettyä muita jaksoja. Tämän jakson jälkeen minulla on vielä 21 kurrsia käymättä ja opiskeluoikeuteni kyseisessä collegessa loppuu keväällä 2020. Opiskeluoikeus on nimittäin kolmeksi vuodeksi. Opiskelin ensin pre-nursing ohjelmaa, mutta tajusin pian, ettei se ole minun alani. Mechanical design technology alkaa vain syksyisin, joten varsinaisille kursseille pääsin vasta tänä syksynä. Nämä pari jaksoa tuossa välissä suoritin high school kursseja sekä fysiikkaa ja matematiikkaa. Hyppy pre-nursing ohjelmast mechanical design technology ohjelmaan on aika iso, ja ihmiset ovat kummastelleet radikaalista muutosta. Tunnen nyt kuitenkin olevani omalla alalla.

Kevätsää lämmittää

Minulla alkoi jo päässä soimaan "Kevätsää lämmittää", mutta toivon ettei teillä lukijoilla ala. Istun koulussa ja tarkoitus olisi tehdä psykologian esitelmää, mutta ajauduin kirjoittamaan tätä. En tiedä tarkalleen, kuinka lämmin ulkona on, koska olin aamulla seitsemän jälkeen viimeksi ulkona, mutta ainakin täksi päiväksi luvattiin hellelukemia. Maanantain ja eilisen aikana on ollut todella lämmin ja niinpä tämä valkoinen suomalainen on jo polttanut olkapäänsä ja käsivartensa. Muuten ihmiset näyttävät reakoivan lämpöön hyvin eri tavoin. Osa kulkee topissa ja minishortsheissa, ja osalla on vieläkin pitkät housut ja takki/huppari. Toki yöllä laskee lämpötila lähes nollaan, joten aamulla on kylmä, mutta päivällä taas paistuu.

Hoitolapsen kanssa Sammamish-joella

Intialaisen hoitolapseni takia minunkin tulee käytyä ulkona. Koulutyötä on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri yhtään. Olen kiitollinen työstäni ekaluokkalaisen lastenvahtina, koska silloin saan olla ulkona, rakentaa legoilla, askarrella ja vaikka mitä muuta. Koulutyön täyttääkin kaiken muun ajan, mutta se täyttäisi ilman työtäkin. Kun minulla on enemmän tehtävää, saan paremmin aikaiseksi. Välillä meinaa olla liikaa ja yöunet vähenevät, mutta mieluummin jätän osan työstä tekemättä ja nukun. Väsyneenä on edes turha opiskella.

"Pieni" iltavaellus Fallace putouksille

Viime lauantaina olin musiikkileirillä monien muiden Seattlen uskovaisten kanssa. Leiri olisi ollut koko viikonlopun mittainen, mutta me (äiti ja viisi vanhinta lasta) menimme vain päiväseltään. Lähdimme aikaisin aamulla ajelemaan leiripaikkaa kohti ja perillä pääsimme aamiaispöytään. Matkan varrella vuorten yli mentäessä tuli lunta ja hultoaseman lumikasoissa oli helposti kolme metriä lunta. Leiripaikassakin oli vielä hieman lunta, mutta enää kasoissa, ja kova raekuuro yllätti keskellä päivää. Oli kyllä aivan loistava päivä.

Mix - match

Olen huomannut, että elämä sujuu, kun muistaa pitää henkisestä hyvinvoinnista kiinni. Unella on merkittävä osa fyysistä ja psyykkistä jaksamista. Ei tarvitse yrittää saada A:ta, riittää kun pääset kurssista läpi. Välillä on hyvä vaikkapa maalata sisarusten kanssa. Siitä tykkäävät niin sisarukset kuin minäkin. Mutta kokolattiamatolla maalaamista pienten lasten kanssa en suosittele. Onneksi maalaaminen rentoutti, joten en suuttunut seurauksista: kokolattiamaton jynssäämisestä. Eivät ne värit kokonaan häipyneet, mutta ainakin osittain.

Tavallista elämää tämäkin

Hei, täällä eletään sitä ihan normaalia elämää.

Olen saanut viestejä, joista on näkynyt vääristynyt ajattelutapa joko suoraan tai rivien välistä. En tiedä, miksi osa tutuista ajattelee, että olen täällä jonkinlaisella lomalla. No en todellakaan ole! Viime vuosikaan Saksassa ei ollut lomaa. Vaihto-oppilaan elämä saattaa monesti vaikuttaa rennolta lomailulta ja osittainhan se sitä onkin. Koulua kävin, mutta ei minun tarvinnut suorittaa mitään kielikokeita lukuun ottamatta. Toisaalta vuosi ei kuitenkaan ollut lomailua koulun, kielikurssin ja useampien harrastusten täyttäessä arjen, mutta vapaa-aikaa oli paljon.

Vaihtovuosi on kuitenkin jäänyt taakse jo yli puoli vuotta sitten ja tämä ei ole mikään "toinen vaihtovuosi". Isäni sattui saamaan työsiirron tänne valtameren taakse ja toki me jatkamme täällä arkeamme. Olen itse sanonut, että tuntuu turhalta käydä täällä koulua, koska täkäläisillä todistuksilla ei ole Suomessa kovinkaan paljon arvoa. Haluan silti saada päättötodistuksen siitä mitä nyt opiskelen paikallisessa collegessa (high school diploma ja pre-nursing degree). Opiskelu englanniksi on paljon työläämpää kuin suomeksi, mutta olen oppinut jo valtavasti kieltä. Biologiaa saa opiskella oikein urakalla sanakirjan kanssa. Muut oppiaineet ovat tähän mennessä menneet ainakin läpi ja kai minä biologiastakin pääsen läpi. Osaan asian, mutta en osaa ilmaista sitä englanniksi.

Koulun lisäksi käyn muutamana iltapäivänä viikossa hoitamassa yhtä ekaluokkalaista poikaa. Eihän 6-vuotiasta tarvitse enää niinkään hoitaa, ennemminkin leikin hänen kanssaan. Koulu ja työ täyttävät arjen, ja joskus tuntuu, ettei ehdi edes nukkua kunnolla. Tai ei vain tunnu, sillä yöunet jäävät useasti lyhyemmäksi. Onneksi on viikonloppuja.

Elämäni nyt ei siis ole lomailua. Työtä riittää ja täällä ei ole säät sitä mitä monet ajattelevat. En asu Espanjassa tai Texasissa. Sää täällä on talvisin viileä ja vettä tulee joka ikinen päivä. Tällä viikolla on tullut jopa lunta. Kesällä on kyllä sitten kuuma, mutta silloin onkin loma (ainakin koulusta).

Tämän tekstin myötä toivon, ettei minun ajatella lomailevan täällä. Se on psyykkisestikin raskasta, kun toiset huomauttelevat rennosta elämästäni, joka ei todellakaan ole totta. Elän täällä lähes samanlaista elämää, jota eläisin Suomessakin.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi alkoi, mutta uusia kujeita en ole kyllä keksinyt enkä ole lupauksiakaan tehnyt. En kuulu niihin, jotka tekevat lupauksia uudelle vuodelle. Uuteen vuoteen lähdin siita mihin vanhasta vuodesta jäin (eli sängysta nukkumasta, koska en jaksanut juhlistaa vuoden vaihdosta). Ehkä syy siihen väsymykseen oli monen tunnin laskettelu viimaisessa ja kylmässä säässä. Vuorilla tosiaan on lunta ja joulukuun viimeisenä päivänä pakkasta oli noin kymmenen astetta. En edes muistanut, mitä kylmä ja pakkanen oikeasti ovat, mutta silti laskettelin yli tunnin muita pidempään. Oli täällä alhaallakin jouluna lunta. Jouluaattoiltana alkoi tulla hiljalleen lunta ja aamulla maata peitti jo kunnon lumivaippa. Viimeisestä sadasta joulusta tämä oli seitsemäs, jona tuli lunta. Ihme sekin.

Joulupäivän maisemia kotikadulta

Viime vuosi oli aika iso hyppy uuteen. Pelkäsin sitä etukäteen, mutta ylitin pelkoni. Tulin tänne valtameren taakse, lähdin opiskelemaan vieraalla ja ainakin itselleni vaikealla kielellä ja tapasin uusia ihmisiä. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet minulle aina vaikeita, joten ajattelin ensin, etten saa yhtäkään ystävää. Onneksi vain ajattelin niin, ja olenkin saanut uusia ystäviä. Kielikin sujuu jo paljon paremmin. Pystyn osallistumaan normaaliin keskusteluun ja tunneilla ymmärrän opettajaa suurimmilta osin. Ongelmana  kielen kanssa on, etten saa selitettyä vastausta, vaikka tietäisin tarkalleen kyseisen asian. Se on välilla hyvinkin turhauttavaa.

Junarata, elämänjuna (ei kaalijuna)

Seattlen alueella iltakyliä on vähintään kerran viikkoon jossain uskovaisessa kodissa. Osa nuorista on lähes aina paikalla ja osaa tuskin näkee koskaan iltakylissä. Välilla paikallaolijoiden määrä on helposti jopa 30 tai yli ja joinain kertoina saattaa nuoria olla vain kourallinen. Viime perjantaina oli yksi hyvin väkirikas iltakylä. Iltakylissä olen tavannut muita nuoria ja muutaman kanssa on tullut oltua muutenkin vapaa-ajalla. Isältä perityn nimimuistin ja vieraiden nimien takia muistan vain muutaman nimen, mutta mitäpä se oikeastaan haittaa. Huvittavinta on, etta useimmiten, jos joku tuntee jonkun meidaän perheestä nimelta, se on 10-vuotias siskoni. Toisaalta se ei ole ihmekään, koska hän on niin puhelias ja aina jollain kaverillaan menossa.

Uuden kodin ovella iltapimeällä

Uuden vuoden sai aloittaa myös uudessa kodissa. Ostimme oman kodin ja viikko ennen joulua pääsimme lopulta muuttamaan. Tai pääsimme muuttamaan sängyt sekä muut tarpeellisimmat tavarat. Viikon verran rahtasimme tavaraa päivittäin vanhasta kodista ja joulun jälkeen jatkoimme. Joulu olikin ihan mukava tauko muuton välillä. Viime viikolla alkoivat koulut ja tänään lopultakin on vuokra-asunto siivottu ja osittain uudelleenmaalattu. Koulumatka täältä on melko pitkä (2h), mutta toisaalta paikkana muuten paljon parempi.

Tervetuloa vaan meille! Ei tarvi muuta kuin lentoliput maksaa ;)