En varmastikaan ole ainoa, joka odottaa suviseuroihin pääsyä. Tuntuu silti kummalliselta ajatella olevansa seuroissa. Olin viime lauantaina viimeksi pienissä seuroissa ja yhteensä olen ollut tämän vuoden aikana vain neljästi. Seurat ovat lähetysseuroja lukuun ottamatta pidetty saksaksi. Vaikka minä saksaa muuten hyvin osaan, ei teologinen puoli niinkään onnistu. On aivan eri asia kuunnella seurapuhetta omalla äidinkielellään. Suviseuroissa olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman perhettäni, joka sattuu asumaan valtameren takana mantereen toisella laidalla. Onneksi minulla on sukulaisia ja ystäviä, mutta silti on kurjaa ajatella suviseuroja ilman perhettä. No minä sentään pääsen sinne, joten hyvinhän se on.
 |
| Elämä on täynnä risteyksiä, mutta välillä tuntuu pyörivän ympyrää. |
Olin ennen tosiaankin tiukka todella monia asioita kohtaan. Sanoin ystävilleni useinkin elokuvien katselusta tai jostai muusta vastaavasta. Nyt minä teen kuitenkin itse niin. En tunne sen olevan niinkään paha, mutta tunnen syyllisyyttä tehdä sitä, mitä vastaan olin ennen. En minä katso kuin lähinnä lastenelokuvia tai elokuvia, joiden ikärajoitus on korkeintaan 12. Harry Potter on tainnut olla raakamaisin elokuva. Viime viikon ylioppilasjuhlissa tanssin useanpaankin kertaan. En ole ikinä oikeen ymmärrtänyt, miksi uskovaiset eivät tanssi. En minä näe montakaan asiaa vääränä, mutta vaaraksihan ne ovat uskolle. Emmehän me halua tehdä asioita, jotka saattavat johtaa väärille teille tai tuottaa huonon omantunnon. Tunnen olevani uskovainen kaikesta huolimatta. Haluan uskoa ja päästä taivaaseen. Välillä tulee epävarmoja hetkiä, jolloin miettii uskontilaansa ja kyseenalaistaa uskoa.
 |
| Jouluenkeleitä kesälläkin |
Tästä taisin tulla nyt aika sekava postaus, mutta silloinhan se kuvastaa täydellisesti tämänhetkistä sisäistä minää. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan näin lähdön kynnyksellä. Viisi täyttä päivää ja jo kuuden vuorokauden päästä istun koneessa matkalla Tampereelle.
