lauantai 6. toukokuuta 2017

Jumalan lahjaa on siskot ja veljet

Nykyinen host-perhe, jossa olen asunut jo kaksi kuukautta, on hyvin uskonnollinen, katolilainen. Host-isäni kanssa puhumme melko usein uskosta, varsinkin, jos olemme kaksin. Olen yrittänyt selittää uskomistani, mutta hän ei ole ihan tainnut ymmärtää. Kerran juttelimme synnistä ja syntien anteeksi antamisesta. Luulin hänen suuttuneen, mutta myöhemmin hän sanoi, että sanani olivat laittaneet hänet miettimää. Synti oli tullut puheeksi joitain kiertoteitä pitkin siitä, kun hyvä ystäväni kielsi uskonsa. Hän yritti lohduttaa minua sanomalla, että lopulta kaikki pääsevät taivaaseen. Hän sanoi, että armollinen Jumala ei jätä ketään. Niinhän se on, mutta taivaaseen pääsee vain uskomalla. Hänen mukaansa ateistitkin pääsevät taivaaseen.


Jotenkin uskonnon aiheisista keskusteluista menee pää monestikin pyörälle. Alan itse miettimään ja kyseenalaistamaan asioita, joita olen ennen pitänyt selvänä. Heikoimpina hetkinä yritän välttää sellaisia keskusteluja, mutta sekään ei aina auta. Minulle on sanottu monesti, että minun täytyy löytää oma tie Jumalan luokse. Eihän niitä teitä ole kuin yksi: kaita. Lavea tie ei vie Jumalan luokse. Minun täytyisi kuulema itse päättää, miten uskon. Niinhän minä päätänkin. Voisin kyllä rakentaa uskoni erilaisia ajatuksia yhdistämällä, ottamalla joitain ajatuksia pois ja lisäämällä joitain. Ei se olisi sitten enää se usko, joka vie taivaaseen. Ei ole tainnut vielä kukaan todella ymmärtää.


Minä en usko näin, koska vanhempanikin uskovat näin. Uskon, koska haluan päästä kerran taivaaseen. Tämä ei ole sääntöjen usko. Saan tehdä vaikka mitä, mutta miksi tekisin niin. Vanhempani eivät ole kieltäneet minulta mitään. Koko elämäni ei ole onneton, jos minulla sattuu olemaan vain huonompi päivä. Jos minulla menee huonosti, ei syy yleensä liity millään tavalla uskomiseen. En tee asioista syntiä. Jotkin vain ovat syntiä ja sitä en ole minä tai joku muu uskovainen määräämässä. Se, että emme juo alkoholia, ei johdu Suomen alkoholiongelmista. Syynä siihen, etten tanssi, ei ole kielletty hauskanpito. Jos hauskanpito nimittäin olisi syntiä, kantaisin valtavaa syntitaakkaa. Nämä ja monet muut asiat haluaisin epäuskoisten ymmärtävän. Moni ajattelee, että sanon näin vain uskon painostuksesta. Se ei todellakaan pidä paikkansa. Voi, kun ihmiset ymmärtäisivät minun tekeväni tämän kaiken omasta tahdostani.


Ikävöin uskovaisia. Heidän seurassaan voin olla uskovainen ilman kysymyksiä, katseita ja kommentteja. He uskovat ja ymmärtävät. Heille ei tarvitse selitellä. He tietävät, miten uskon. On vaan niin paljon vapaampi olla uskovaisten seurassa. Ei edes tarvitse puhua, mutta silti olemme samaa joukkoa. Uskomme. Luotamme.


Kaksi samanlaista mehujäätä, polkupyörä, koulun parkkipaikka, lämmin heinäkuun päivä. Tuota yhtää kuvaa katsoessa muistan sen turvallisen tunteen. Se oli viimeisiä kertoja siskoni kanssa ennen lähtöäni. Toinen istuu vieressä. Nautimme hetkestä. Rakas sisko, jonka pian jouduin jättämään. Olen monesti ajatellut, kuinka ärsyttävä olet. Osaat nimittäin olla ärsyttävä, mutta niin minäkin. En ole varmaan ikinä sanonut kuinka paljon rakastan sinua. Tiedätköhän edes, kuinka paljon tälläkin hetkellä ikävöin sinua? Kunpa olisit täällä. Kunpa olisit vaikka ärsyttämässä minua. Ikäeroa meillä on lähes yhdeksän vuotta, mutta ikä on vain numero. Olen sanonut sinulle niin usein rumasti, mutta se ei tarkoita etten rakastaisi sinua. Me pidetään kyllä tyttöjen päivä, kun tuun sinne. Ehkäpä nuorin siskoksistakin voisi tulla mukaan. Lupaan sinulle rakas sisko yhden (tai useamman) siskosten päivän.


Varmasti monilla on kaksi tai useampia siskoja. Minun siskoni ovat kuitenkin ne kaksi parasta. Kukaan neljästä host-siskosta ei ole edes verrattavissa minun kahteen prinsessaan. Ehkä joku on huomannut, kuinka ikävä minulla on siskojani. Siskot ovat ainutlaatuisia ja koko maailmasta ei löydy samanvertaisia peikkoprinsessoja.


Velikullat eivät ole jääneet unohduksiin. Älkää luulkokaan, että minä viisi rakasta veljeäni noin vain unohtaisin. Heitä minulla on aivan yhtä ikävä kuin siskojani, mutta siskot ovat siskoja. Jotenkin olen tällä viikolla kaivannut siskoista vanhempaa enemmän kuin koko tänä muuna aikana. Olet vain ajatuksissani koko ajan ilman, että minä sinua ajattelisin.