Onnellista uutta vuotta kaikille!
Uusi vuosi alkoi, mutta uusia kujeita en ole kyllä keksinyt enkä ole lupauksiakaan tehnyt. En kuulu niihin, jotka tekevat lupauksia uudelle vuodelle. Uuteen vuoteen lähdin siita mihin vanhasta vuodesta jäin (eli sängysta nukkumasta, koska en jaksanut juhlistaa vuoden vaihdosta). Ehkä syy siihen väsymykseen oli monen tunnin laskettelu viimaisessa ja kylmässä säässä. Vuorilla tosiaan on lunta ja joulukuun viimeisenä päivänä pakkasta oli noin kymmenen astetta. En edes muistanut, mitä kylmä ja pakkanen oikeasti ovat, mutta silti laskettelin yli tunnin muita pidempään. Oli täällä alhaallakin jouluna lunta. Jouluaattoiltana alkoi tulla hiljalleen lunta ja aamulla maata peitti jo kunnon lumivaippa. Viimeisestä sadasta joulusta tämä oli seitsemäs, jona tuli lunta. Ihme sekin.
 |
| Joulupäivän maisemia kotikadulta |
Viime vuosi oli aika iso hyppy uuteen. Pelkäsin sitä etukäteen, mutta ylitin pelkoni. Tulin tänne valtameren taakse, lähdin opiskelemaan vieraalla ja ainakin itselleni vaikealla kielellä ja tapasin uusia ihmisiä. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet minulle aina vaikeita, joten ajattelin ensin, etten saa yhtäkään ystävää. Onneksi vain ajattelin niin, ja olenkin saanut uusia ystäviä. Kielikin sujuu jo paljon paremmin. Pystyn osallistumaan normaaliin keskusteluun ja tunneilla ymmärrän opettajaa suurimmilta osin. Ongelmana kielen kanssa on, etten saa selitettyä vastausta, vaikka tietäisin tarkalleen kyseisen asian. Se on välilla hyvinkin turhauttavaa.
 |
| Junarata, elämänjuna (ei kaalijuna) |
Seattlen alueella iltakyliä on vähintään kerran viikkoon jossain uskovaisessa kodissa. Osa nuorista on lähes aina paikalla ja osaa tuskin näkee koskaan iltakylissä. Välilla paikallaolijoiden määrä on helposti jopa 30 tai yli ja joinain kertoina saattaa nuoria olla vain kourallinen. Viime perjantaina oli yksi hyvin väkirikas iltakylä. Iltakylissä olen tavannut muita nuoria ja muutaman kanssa on tullut oltua muutenkin vapaa-ajalla. Isältä perityn nimimuistin ja vieraiden nimien takia muistan vain muutaman nimen, mutta mitäpä se oikeastaan haittaa. Huvittavinta on, etta useimmiten, jos joku tuntee jonkun meidaän perheestä nimelta, se on 10-vuotias siskoni. Toisaalta se ei ole ihmekään, koska hän on niin puhelias ja aina jollain kaverillaan menossa.
 |
| Uuden kodin ovella iltapimeällä |
Uuden vuoden sai aloittaa myös uudessa kodissa. Ostimme oman kodin ja viikko ennen joulua pääsimme lopulta muuttamaan. Tai pääsimme muuttamaan sängyt sekä muut tarpeellisimmat tavarat. Viikon verran rahtasimme tavaraa päivittäin vanhasta kodista ja joulun jälkeen jatkoimme. Joulu olikin ihan mukava tauko muuton välillä. Viime viikolla alkoivat koulut ja tänään lopultakin on vuokra-asunto siivottu ja osittain uudelleenmaalattu. Koulumatka täältä on melko pitkä (2h), mutta toisaalta paikkana muuten paljon parempi.
Tervetuloa vaan meille! Ei tarvi muuta kuin lentoliput maksaa ;)
