Seuroja Saksassa

Jumala kuulee rukoukset.

Pari viikkoa sitten sain tietää, että Saksassa asuu joitain uskovaisia. Laitoin heti sähköpostia parille. Illalla laitoin herätyksen ja huomasin saaneeni mailia. Sinä yönä nukuin kasvot onnellisessa hymyssä. On se vaan niin mukava saada kuulla uskovaisista. Samalla sain kuulla Saksassa järjestettävistä seuroista. Tämän viikon lauantaina olisi pitänyt olla seurat, mutta ne peruuntuivat. Marraskuun alkuun on kuitenki ehkä lähetysseurat. Aika varmaa se jo on, mutta vielä iha lopullista varmuutta ei ole. Odotan noita seuroja enemmän kuin mitään muuta.

Sain postia taas kotiväeltä. Siskoni oli kirjoittanut kirjeen ja piirtänyt kuvia raamatusta. Kyllä yhdeksänvuotiaskin (kohta yhdeksän) ymmärtää jo uskon ja seurojen merkityksen. Äitini oli kirjoittanut pitkän kirjeen isolle paperille. Paras oli kuitenkin postin mukana tullut Päivämies ja Siionin lähetyslehti. Niitä on luettu ja luettu ja vielä kerran luettu. Siionin lähetyslehdessä oli yksi artikkeli myös saksaksi. Host-äitini halusi mielellään lukea sen, joten kyseinen lehti on nyt hänellä luettavana. Kirjoitan tähän samat laulun sanat, jotka äitini kirjoitti kirjeeseen. Sanat ovat siionin laulun 326 viides säkeistö:

"Sanaasi meidät juurruta, kirkasta meille Kristusta. Suo, että

valtakuntasi rakkaana meille pysyisi."

Kaipausta

Voi kun sitä niin kaipaa seuroja. En tiennyt, että näinkin kovasti voi haluta seuroihin. Monesti on rukous kääntynyt Taivaan Isän puoleen, josko edes yhdet lähetysseuraat tänne jonnekin lähettyville tämän vuoden aikana tulisi. Edes yhdet. Viime yönä näin unta, että täälä oli lähetysseurat ja aamulla herätessä tuli pettymys, kun tajusin sen olleen vain unta.

Kaipaan niitä pieniä taivaan taimia. Olen viimeksi elkuun ensimmäinen päivä saanut pitää pientä lasta sylissäni, omaa rakasta veljeäni. Siitä on aivan liian pitkä aika. Mama (host-äitini) kysyi eilen syytä alakuloisuuteeni. No olenhan minä sairaana ollut jo reilu viikon, että ehkä sekin vähän masentaa. Vastasin, että kaipaan pieniä lapsia, kun täällä ei ole. Sain vastaukseksi, että isoja lapsia on, mutta pieniä ei enää tuu. Itse voit sitten niitä pieniä lapsia hankkia. Jäin miettimään vastausta koko illaksi. Mama on jo sen ikäinen, ettei välttämättä saa enää lapsia tai sitten ei vain halua. Minun teki mieli sanoa jotain, mutta en tiennyt mitä. Jatkoin vaan hiljaa palapelin tekoa.

Mama on helpottanut vähän ikävää ruualla, mutta kaipaan seuroja ja rakkaita ihmisiä, en niinkään ruokaa. On se kuitenkin tuntunut mukavalta syödä lihapullia ja pottuja puolukkahillon kera. Aamulla söin kasan täysjyvänäkkileipiä (vai mitä lie Ikean näkkäreitä) Eilen aamulla, kun olin sairaana kotona (niinkuin tänäänkin olen), mama keitti minulle kaurapuuroa suolan kanssa. Täällä kaurapuuro keitetään runsaan sokerimäärän kera, mitä en voi ymmärtää.

Jos joku miettii lomamatkaa, niin täällä ois yks, joka kipeästi kaipaa uskovaisen seuraa. On tämä kaunista seutua, joten lomamatka vain Saksan Lingeniin. :)

Yökylämeininkiä

Viikko sitten sunnuntaina tulin kotiin väsyttävän viikonlopun jälkeen. Olin ollut Rotexien järjestämässä yökylässä. Rotexit ovat nuoria, jotka ovat olleet itse vaihdossa Rotary-järjestön kautta. Tapsin siellä toki monia mukavia nuoria, mutta päällimmäiseksi minulle jäi kurja ja ahdistava olo. Nukuimme kaikki yhdessä samassa tilassa, liikuntasalissa. Iso osa valvoi koko yön tanssien. Salissa nimittäin pauhasi rokki ja valot välkkyivät koko yön. Jossakin vaiheessa aamuyöstä volyymiä pienennettiin, jotta halukkaat voisivat nukkua. Ei siellä silti voinut nukkua. Arvata saattaa, millaista on, kun epäuskovaisia nuoria tyttöjä ja poikia nukkuu samassa tilassa. Minun teki mieli juosta keskellä yötä junalle ja puksuttaa kotiin, mutta en olisi osannut.

Tiedän ainakin, etten toista kertaa mene tuollaiseen. Vaikka Rotaryn säännöissä on neljän D:n sääntö: no drinking, no driving, no date, no druks (oikeinkirjoituksesta en tiedä), vaihto-oppilaista löytyy sääntöjenrikkojia. Tupakkaa ja alkoholia menee ja on joillain tyttö-/poikaystäväkin. Ajamisesta en tiedä. Sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi ja, miksi hieno vuosi pitää pilata päihteillä yms. Minä en siihen lähde mukaan. Jäin tämän viikon perjantain tapaamisesta pois, eikä harmita yhtään. en olisi kyllä kuumeisena muutenkaan päässyt, mutta en edes harkinnut sinne menoa.

Pari päivää yökylän jälkeen kotiväeltä Suomesta tuli postia. Oikeastaan päätarkoitus taisi olla lähettää Suomi-pinssejä ja tärkeitä posteja, jotka olivat tulleet minulle. Minulle jäi kuitenkin mieleen äitini kirje, jonka hän oli kirjoittanut juuri ennen kuoren postiin viemistä. Se oli lyhyt ja kertoi kotoisasti kuulumisia ja kiireisestä, työntäyteisestä päivästä. Loppuun äitini oli kirjoittanut raamatunjakeen, jonka haluan aina muistaa ja elää sen mukaan.

"Pidä usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat

hyljänneet ja uskossa haaksirikkoon tulleet"

1. Tim. 1:19

Aamulla etsin tuon kohdan raamatusta ja luin saman tien koko luvun. Oli ihan hyvä ottaa oma pieni Biblia matkaan. On minulla virsikirjakin (siionin laulujen kera), josta laulelen aina välillä. Erityisen rakkaaksi minulle on tullut virsi 319. Olemme laulaneet sitä paljon ystävieni kanssa iltakylissä. Kun ajoimme lentokentälle, vanhempani lauloivat tätä virttä. Minäkin yritin, mutta itkin.

"Sä kuljet seurassa Jeesuksen,

sen kertoo katseesi riemuinen,

sen kertoo laulusi helkkyvä

myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,

ei huomaa tielläsi kukkia,

se aallon leikkeihin kiintyen

ei tiedä helmistä syvyyden."

En kirjoita tähän niitä kaikkia kahdeksaa säkeistöä, mutta halutessa voit avata virsikirjan virren 319 kohdalta ja katsoa loppuvirren sieltä. Jokainen säkeistö koskettaa.

Juhlia ja elokuvia

Viime viikolla oli kotonamme juhlat. Epäuskovaisten juhliin taitaapi yleensä kuulua alkoholi ja kevyt musiikki. Niin tääläkin kertaa. Taustalla soi koko ajan musiikkia, joka oli vain ja ainoastaan kevyttä. Viinilasi oli melkein jokaisella kädessä ja oluttakin meni paljon. Itse jätin kaiken juomisen ottamatta ja vältyin näin kilistelyltä. Kävin vain välillä keittiössä juomassa vettä. Ei sitä kukaan kysellyt, miksi teen niin. Tuntuu kiusalliselta seurata vierestä, kun toiset juovat. Tekisi mieli sanoa siitä, mutta en osaa. Host- perheeni kyllä tietää, etten minä eikä perheeni juo alkoholia tai katso elokuvia.

Onneksi olen saanut sanottua, etten halua katsoa elokuvia. Ainoa, mitä täällä olen telkkarista katsonut, on olympialaisten avajaiset ja eilinen Suomi-Saksa jalkapallo-ottelu (Suomi hävisi). Ei ole aina helppoa pysyä poissa sieltä, missä katsotaan elokuvia. Silti pysyn pois. Tuntuu kuitenkin helpottavalta, kun minua ei pyydetä katsomaan ja kaikki hyväksyvät sen, etten halua katsoa.

Olemme kaikki hellässä huomassa.

Taivaan Isän käsissä ovat pienet lintusetkin.
Puuveistos takan reunalla