Jumala kuulee rukoukset.
Pari viikkoa sitten sain tietää, että Saksassa asuu joitain uskovaisia. Laitoin heti sähköpostia parille. Illalla laitoin herätyksen ja huomasin saaneeni mailia. Sinä yönä nukuin kasvot onnellisessa hymyssä. On se vaan niin mukava saada kuulla uskovaisista. Samalla sain kuulla Saksassa järjestettävistä seuroista. Tämän viikon lauantaina olisi pitänyt olla seurat, mutta ne peruuntuivat. Marraskuun alkuun on kuitenki ehkä lähetysseurat. Aika varmaa se jo on, mutta vielä iha lopullista varmuutta ei ole. Odotan noita seuroja enemmän kuin mitään muuta.
Sain postia taas kotiväeltä. Siskoni oli kirjoittanut kirjeen ja piirtänyt kuvia raamatusta. Kyllä yhdeksänvuotiaskin (kohta yhdeksän) ymmärtää jo uskon ja seurojen merkityksen. Äitini oli kirjoittanut pitkän kirjeen isolle paperille. Paras oli kuitenkin postin mukana tullut Päivämies ja Siionin lähetyslehti. Niitä on luettu ja luettu ja vielä kerran luettu. Siionin lähetyslehdessä oli yksi artikkeli myös saksaksi. Host-äitini halusi mielellään lukea sen, joten kyseinen lehti on nyt hänellä luettavana. Kirjoitan tähän samat laulun sanat, jotka äitini kirjoitti kirjeeseen. Sanat ovat siionin laulun 326 viides säkeistö:
"Sanaasi meidät juurruta, kirkasta meille Kristusta. Suo, että
valtakuntasi rakkaana meille pysyisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti