Yökylämeininkiä

Viikko sitten sunnuntaina tulin kotiin väsyttävän viikonlopun jälkeen. Olin ollut Rotexien järjestämässä yökylässä. Rotexit ovat nuoria, jotka ovat olleet itse vaihdossa Rotary-järjestön kautta. Tapsin siellä toki monia mukavia nuoria, mutta päällimmäiseksi minulle jäi kurja ja ahdistava olo. Nukuimme kaikki yhdessä samassa tilassa, liikuntasalissa. Iso osa valvoi koko yön tanssien. Salissa nimittäin pauhasi rokki ja valot välkkyivät koko yön. Jossakin vaiheessa aamuyöstä volyymiä pienennettiin, jotta halukkaat voisivat nukkua. Ei siellä silti voinut nukkua. Arvata saattaa, millaista on, kun epäuskovaisia nuoria tyttöjä ja poikia nukkuu samassa tilassa. Minun teki mieli juosta keskellä yötä junalle ja puksuttaa kotiin, mutta en olisi osannut.

Tiedän ainakin, etten toista kertaa mene tuollaiseen. Vaikka Rotaryn säännöissä on neljän D:n sääntö: no drinking, no driving, no date, no druks (oikeinkirjoituksesta en tiedä), vaihto-oppilaista löytyy sääntöjenrikkojia. Tupakkaa ja alkoholia menee ja on joillain tyttö-/poikaystäväkin. Ajamisesta en tiedä. Sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi ja, miksi hieno vuosi pitää pilata päihteillä yms. Minä en siihen lähde mukaan. Jäin tämän viikon perjantain tapaamisesta pois, eikä harmita yhtään. en olisi kyllä kuumeisena muutenkaan päässyt, mutta en edes harkinnut sinne menoa.

Pari päivää yökylän jälkeen kotiväeltä Suomesta tuli postia. Oikeastaan päätarkoitus taisi olla lähettää Suomi-pinssejä ja tärkeitä posteja, jotka olivat tulleet minulle. Minulle jäi kuitenkin mieleen äitini kirje, jonka hän oli kirjoittanut juuri ennen kuoren postiin viemistä. Se oli lyhyt ja kertoi kotoisasti kuulumisia ja kiireisestä, työntäyteisestä päivästä. Loppuun äitini oli kirjoittanut raamatunjakeen, jonka haluan aina muistaa ja elää sen mukaan.

"Pidä usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat

hyljänneet ja uskossa haaksirikkoon tulleet"

1. Tim. 1:19

Aamulla etsin tuon kohdan raamatusta ja luin saman tien koko luvun. Oli ihan hyvä ottaa oma pieni Biblia matkaan. On minulla virsikirjakin (siionin laulujen kera), josta laulelen aina välillä. Erityisen rakkaaksi minulle on tullut virsi 319. Olemme laulaneet sitä paljon ystävieni kanssa iltakylissä. Kun ajoimme lentokentälle, vanhempani lauloivat tätä virttä. Minäkin yritin, mutta itkin.

"Sä kuljet seurassa Jeesuksen,

sen kertoo katseesi riemuinen,

sen kertoo laulusi helkkyvä

myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,

ei huomaa tielläsi kukkia,

se aallon leikkeihin kiintyen

ei tiedä helmistä syvyyden."

En kirjoita tähän niitä kaikkia kahdeksaa säkeistöä, mutta halutessa voit avata virsikirjan virren 319 kohdalta ja katsoa loppuvirren sieltä. Jokainen säkeistö koskettaa.