Nettiseuroissa

Seuroistan jää päällimmäisenä yleensä kiitollinen mieli. Kiitollisuus on korostunu täällä kaukana muista uskovaisista. Seurat haluaa kuunnella, vaikka pino läksyjä odottaisi tekijää ja vaikka netti pätkisikin vähän väliä. En hyödy mitään tehdyillä läksyillä, jos omalla tunnolla ei ole rauha. No, tietenkään yhet seurat eivät niin paljon merkitse, mutta tavaksi se ei saa tulla.

"Menkää ja kaikille julistakaa jo sanaani pelastavaa."

Kuuntelin nettiseuroja Tampereen rauhanyhdistykseltä. Sanat tulivat kuin minulle tarkoitettuina. Asioita, joita olen miettinyt ja joita minulle on tapahtunut, tuli esille puheessa. Jumala antoa sanansa palvelijan kautta, nyt kuin ennenkin. Puhetta kuunnellessa tuli mieleeni, että voinko minä muka olla vastaamassa kysymyksiin uskosta. Miksi teet noi? Miksi et tee tuota? Olen liian huono. Ei täällä ole muitakaan uskovaisia, joten ainoa vastaaja olen minä. Enkä ole jättänyt vastaaamatta vielä kertaakaan, vaikka uskosta on vaikea puhua (varsinkin saksaksi).

"Nyt uskossa autuuden rantaa

jo täältä me katselemme.

Jo virtemme kiitosta kantaa,

me toivossa riemuitsemme.

Vaan kerran kun pääsemme karitsan luo,

soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo.

Se iäistä kiitosta Herralle soi,

hän armahti, taivaaseen toi."

Virsi 178

Miksi ei?

Koulussamme voi valita, opiskeleeko katolista vai evankelista uskontoa. Pyysin päästä evankeliseen opetukseen, koska se tuntui olevan lähempänä. Täällä evankelinen kirkko on aika erilainen kuin Suomessa, mutta katolinen uskonnonopetus olisi varmasti vielä erilaisempaa. Opettaja kysyi, että mihin uskontokuntaan kuulun. Vastasin olevani lestadiolainen (laestadian lutheran englanniksi). Eipä täällä lestadiolaisista tiedetä. Host-äidille olen näyttänyt LLC:n nettisivut ja hän luki sieltä englanniksi tietoa. Varmempi se on kuin googlettelu.

Eilen uskonnontuntien aluksi vastailtiin joihinkin kysymyksiin paperille. Siinä kysyttii mm. lempiruokaa, lempielokuvaa ja mitkä kolme asiaa ottaisin mukaan autiolle saarelle. Älkää kysykö, miten nämä kysymykset liittyvät uskontoon. En minäkään tiedä. Vastasin elokuvakysymykseen, etten katso elokuvia, koska en halua. Enempään ei kielitaitoni riittänyt.

Elämä on yhtä labyrinttiä.

Iltapäivällä yksi luokkakaveri kysyi, miksi en katso elokuvia. Mistäköhä hän sen tiesi, kun ei edes ollut samassa uskonnonopetuksessa? Tieto kulkee nopeaa näemmä. Yritin selittää hänelle ja niille muutamalle muulle uteliaalle, mutta sain sanottua vain, että en halua ja olen lestadiolainen. Tunnen itseni huonoksi, kun en osaa selittää. Tiedän, etten osaisi välttämättä suomeksikaan. Host-äidille kerroin google translaten avulla elokuvien antavan huonoja vaikutteeita ja, että haluan pysyä uskomassa.

En ole muistanut vielä kertoa perheelleni, etten kohottele maljoja. Jouduin viikonloppuna ravintolassa kiusalliseen tilanteeseen, kun kaikki kohottelivat maljoja. Toiset katsoivat minua kummeksuen ja ehkä luulivat, etten tiedä tapaa kohotella maljoja. No onneksi se tilanne meni nopeasti ohi, vaikka se jäi vaivaamaan minua. Miksi uskovaiset eivät kohottele maljoja? En ole ennen edes ajatellut, etteivät uskovaiset tee tätäkään. Kummini kirjoitti viestissään ennen lähtöäni maljojen kohottelusta: "Toivota rohkeasti onnea, mutta jätä maljasi nostamatta." Kun jouduin vastaavaan tilanteeseen, jätin maljani nostamatta. Silti en ole vielä kertonut miksi. En oikein itsekään tiedä, miksi en kilistele, mutta haluan kunnioittaa kummini neuvoa ja tapaa, jonka olen oppinut.

Nyt alkoi nettiseurat, joten tämä postaus päättyy tähän. :)

Musiikkia

Onneksi on nettiseurat ja skypenkin välityksellä saa synnit anteeksi. Tuntuu levottomalta, jos kotona soi jotai kevyempää musiikkia. Sitä ei onneksi tapahdu kovin usein. Laulua ja soittoa sen sijaan kuuluu lähes koko ajan, sillä perhe on hyvin musikaalinen. Laulut eivät yleensä ole sellaisia, joita mielelläni kuuntelisin. Host-sisareni soittavat mielellään elokuvamusiikkia ja se on onneksi usein klassista.

Itse soittelen pianolla virsiä ja siioninlauluja klassisen musiikin lisäksi. Laulankin niitä välillä ihan huomaamattani. No, eihän täällä laulun sanoja kuitenkaan ymmärretä. Minulla on yhdessä laulukirjassa osa lauluista myös saksaksi. Mama tiesikin pari niistä lauluista ja pyysi minua soittamaan niitä. Tämä kirja on siis Hartaisiin hetkiin lauluja -kirja.

Uusia siioninlauluja laulamassa siskon kanssa Jämsän kesäseuroissa.

Perheen vanhin lapsista, minua kymmenkunta päivää nuorempi tyttö, seurustelee. Kun kuulin hänen poikaystävänsä olevan tulossa, mietin miten suhtautuisin häneen ja heihin. Epäuskovaisten seurustelu kun on mitä on. Sain kuitenkin yllättyä. Nämä nuoret käyttäytyivät kuin uskovaisetkin. Niin ja poikaystävä lähti yöksi omaan kotiin ja tuli aamulla takaisin. Kiitän mielessäni heitä, sanoiksi en välttämättä osaisi tällaista kiitosta pukea, saksankielisin sanoin.

Perheeni täällä

Perhe, jossa elän muutaman ensimmäisen kuukauden, on hyvin uskonnollinen. Sunnuntaisin kymmeneltä on aina seuratilaisuus. Talo on samantapainen kuin rauhanyhdistykset, mutta tilaisuus erilainen. Olin eilen heidän mukanaan "kirkossa". Se muistutti mielestäni ennemminkin kevätjuhlaa kuin seuratilaisuutta. Muutama lapsi esitti yhden raamatunkohdan: Jeesus oli opetuslasten kanssa kalastamassa ja, kun hän oli nukahtanut, nousi myrsky. Aikamoista teatteria se oli.

Host-veljeni Lucas lähtee vaihtoon parin viikon kuluttua, joten siellä rukoiltiin hänen puolestaan ja samassa yhteydessä minunkin puolesta, vaikka en kuulukaan heidän uskontoonsa. Kaikki tänä syksynä koulunsa aloittavat, kolme tyttöä, menivät eteen ja heidänkin puolesta rukoiltiin. Lucaskin meni eteen, mutta onneksi minun ei tarvinnut.

Host-äitini Edelgard sanoin minulle ensimmäisnä iltana, että Jumala on aina luonani. Monesti iltaisinkin hän toivottaa Jumalan siunausta tai jotai sinne päin. Se tuntuu turvalliselta, vaikka toisaalta ristiriitaiselta, sanojahan ei ole uskomassa. Tottakai hän silti saa toivottaa Jumalan siunausta.

Tässä perheessä rukoillaan aina ennen ruokailua. Kaikki kokoontuvat pöytään, rukoillaan ja sitten aletaan syömään. Ruokailua kunnioitetaan ja pöydästä noustaan vasta, kun kaikki ovat syöneet. Jos joku ottaa lisää, ei häntä tarvitse odottaa. Niin ja lupa pöydästä poistumiseen tulee vanhemmilta.

Nämä kolme enkeliä katselevat huoneeni nurkaasta :)

Alkua

Kuuntelin äsken nettiseuroja. Ensimmäisen laulun alkaessa kyyneleet tulivat, vaikken halunnut. Kirjoittaessani tätä kuuntelen samalla siionin lauluja.

Lähdin Suomesta viime maanantai-iltana, kuusi päivää sitten. Yleensä kerran viikossa seurat ovat olleet sopivin väliajoin, ei liian pitkiä välejä. Täällä epäuskoisten keskellä viikko ilman seuroja on tuntunut liian pitkältä.

Tämä on lähinnäkin blogin aloitusteksti. Lähdemme Rotaryn grillitapahtumaan. Rotary on vapaaehtoisjärjestö, jonka kautta olen vaihdossa. Luultavasti sieläkin olut ja viini ovat suuressa osassa, mutta onneksi Rotaryn vaihto-oppilaat eivät saa juoda, joten minulle ei tarjota.