Perheeni täällä

Perhe, jossa elän muutaman ensimmäisen kuukauden, on hyvin uskonnollinen. Sunnuntaisin kymmeneltä on aina seuratilaisuus. Talo on samantapainen kuin rauhanyhdistykset, mutta tilaisuus erilainen. Olin eilen heidän mukanaan "kirkossa". Se muistutti mielestäni ennemminkin kevätjuhlaa kuin seuratilaisuutta. Muutama lapsi esitti yhden raamatunkohdan: Jeesus oli opetuslasten kanssa kalastamassa ja, kun hän oli nukahtanut, nousi myrsky. Aikamoista teatteria se oli.

Host-veljeni Lucas lähtee vaihtoon parin viikon kuluttua, joten siellä rukoiltiin hänen puolestaan ja samassa yhteydessä minunkin puolesta, vaikka en kuulukaan heidän uskontoonsa. Kaikki tänä syksynä koulunsa aloittavat, kolme tyttöä, menivät eteen ja heidänkin puolesta rukoiltiin. Lucaskin meni eteen, mutta onneksi minun ei tarvinnut.

Host-äitini Edelgard sanoin minulle ensimmäisnä iltana, että Jumala on aina luonani. Monesti iltaisinkin hän toivottaa Jumalan siunausta tai jotai sinne päin. Se tuntuu turvalliselta, vaikka toisaalta ristiriitaiselta, sanojahan ei ole uskomassa. Tottakai hän silti saa toivottaa Jumalan siunausta.

Tässä perheessä rukoillaan aina ennen ruokailua. Kaikki kokoontuvat pöytään, rukoillaan ja sitten aletaan syömään. Ruokailua kunnioitetaan ja pöydästä noustaan vasta, kun kaikki ovat syöneet. Jos joku ottaa lisää, ei häntä tarvitse odottaa. Niin ja lupa pöydästä poistumiseen tulee vanhemmilta.

Nämä kolme enkeliä katselevat huoneeni nurkaasta :)