Erilaisena

Kaikki ovat erilaisia. Toista täysin samanlaista ei löydy. Silti tunnen olevani erilainen kuin muut. Tuntuu, että ystävänikin on paljon samanlaisempi kuin muut, vaikka hän onkin muslimi ja hänen päänsä on aina peitettynä huivilla. Mikä se ero on ja mistä sen huomaa?

Se ero on usko. Olen uskovainen, he eivät. Usko tulee esille arkipäivien toimissa. En meikkaa, kuuntelen erilaista musiikkia, jne. Muutamia kertoja on tullut kiusallisia tilanteita, kun opettajan on tunnin alussa ilmoittanut, että katsomme jonkin elokuvan. Viimeksi tämä tapahtui eilen musiikintunnilla ja se oli jo toinen kerta tällä viikolla. Sanoin opettajalle, etten katso elokuvia. Hän pyysi minut käytävälle juttelemaan ja kysyi, miksi en katso. En halua oli vastaukseni, mutta hän ei oikein ymmärtänyt, miten joku ei halua katsoa elokuvia. Lopulta, kun sanoin, että syynä on uskontoni, hän ymmäri. Muslimiystävälläni sattui olemaan vapaatunti juuri samaan aikaan, koska hänen luokallaan oli uskontoa. Kävelimme tunnin ulkona urheilukentällä ja juttelimme kaikkea. Aika paljon juttelimme myös uskostani. Hän ei ymmärrä, miten paljon "sääntöjä" hänen uskontonsa tuo hänen elämäänsä. Hän ajattelee, että minun elämäni on hyvin rajattua. Niin ajattelee moni muukin, jonka kanssa olen uskosta puhunut.

Tiistaina olimme muutaman tuttavan kanssa harjoittelemassa joulujuhlaa varten. Siinä tuli uskokin sitten aiheeksi. Yksi poika haluaisi pastoriksi ja on siten perehtynyt raamattuun paljon. Keskustelu oli mielenkiintoinen. Vain yksi niistä neljästä ei ymmärtänyt, miksi uskon näin, mutta eipä hän itse usko mihinkään. Olin keskustelun alkuun kiusaantunut, koska se lähti minun alkoholin juomattomuudestani. Lopulta keskustelu oli kuitenkin hyvin kiinnostava.

Uskovainen haluan olla kilvoitustenkin keskellä,

koska haluan kerran päästä taivaaseen,

koska palkanmaksu on mittaamaton.