Välillä sitä miettii, miksi juuri minä. Aloitin vuosi sitten Saksassa kaiken alusta, kielestä lähtien. Tänä syksynä joudun taaskin aloittamaan kaiken alusta paitsi kielen. Melkein alusta joudun kielenkin aloittamaan, koska englanti on aina ollut heikko. Koulussa kiikuin juuri ja juuri hyväksytyn puolella englannin arvosanoissa, vaikka muuten koulu on ollut minulle aina helppoa.
Perheeni muutti viime lokakuussa tänne Yhdysvaltojen länsirannikolle Seattlee ja minä tulin heinakuun lopussa käytyäni ensin Suomessa hankkimassa viisumin. Onneksi suviseurat ja kahdet opistoseurat sattuivat Suomenreissun aikaan, joten kävin toki niissä. Oli muuten aivan ihanaa olla sanan kuulossa. Lähdin ranuan opistoseurojen avajaisten jälkeen kohti Seattle-Tacoman lentokenttää välilaskupaikkana Islanti, joten kolmansiin opistoseuroihin en ehtinyt.
 |
| Suviseurojen lippurivistö |
Lentokoneeni oli reilusti myöhässä, mutta silti minua oli jaksettu odottaa ja jälleennäkeminen oli jotain sanoinkuvaamatonta. Nuorin veljeni (2v) pääsi hänkin pian ujoudestaan, vaikka hän oli ollut vasta vuoden viimeksi tavatessamme. Seuraavat päivät minussa oli varmaankin jokin hyvin tiukka magneetti, joka aikaa myöten vähän heikkeni. Oli mukava olla taas perheen keskellä, vaikka en ollut koskaan ennen siinä kodissa käynytkään.
 |
| Tervetuliaispiirros |
 |
| Juhlameininkiä tuloni iltana |
 |
| Pikkumiehen halaus |
Kaipaa Suomeen, mutta en minä heti ole takaisin lähdössä. Suomenkielisiä seuroja kaipaan kovasti, koska englanninkielisestä saarnasta harvoin ymmärrän. Yhdesti olen raamatuntekstin ymmärtänyt, mutta muuten olen istunut seuroissa ymmärtämättä hölkäsen pöläystä. Se on todellakin turhauttavaa, mutta en minä viitsi kotiinkaan jäädä.
Kiva kun jatkat kirjottelua. 😊👍
VastaaPoista