Eilen oli nuorten keskusteluilta eräässä kodissa, johon melkein jätin menemättä. Äiti kuitenkin "pakotti" lähtemään ja onneksi niin. Siellä näki uskovaisia nuoria, joita en muuten näe. Seuroissa on toki nuoria, mutta ei heidän kanssaan tule juteltua elleivät he tule juttelemaan. Kynnys lähtea oli eilen yllättävän suuri. Luulisin sen johtuvan pitkästä tauosta käydä iltakylissa. Minulla tuli siis useamman viikon tauko iltakylistä ja muista nuorten tapaamisista ja suurena syynä oli koulu.
Juttelimme eilen kiitollisuudesta, koska Kiitospäivää vietettiin torstaina. Uskonsisaren sanoja mukaillen kiitollisuuden aiheita on monia, mutta silti usein rukouksissamme pyydämme kiittämisen sijasta. Se on ikävä kyllä totta. Emme osaa tyytya siihen, mitä meillä on, vaan haluamme lisää. Kaikki, mitä meilla on, on Jumalan lahjaa ja siitä olisi hyva välillä kiittää. Terveys on hyvä esimerkki, sillä emme välttämättä edes ajattele, kuinka tärkeä terveys on, kunnes menetämme sen.
Uskosta ja seuroihin pääsystä saamme myös kiittää Taivaallista Isää. Saksassa ollessani pääsin seuroihin muutaman kerran, mutta matkojen järjestaminen pienestä kaupungista pikkukylään ei aina ollut helppoa tai edes mahdollista. Nettiseurojen merkitys on siinä tapauksessa merkityksellinen, mutta nekin jäävät pian unohduksiin, kun ei ole uskovaisten kanssa niin pitkään aikaan. Ensin keksin tekosyitä itselleni, miksi en kuunnellut nettiseuroja, mutta myöhemmin en vaivautunut siihenkään.
Keskusteluillan vetäjä kysyi eilen, oliko joku ollut pois Jumalan valtakunasta ja saanut sitten syntinsä anteeksi. Olisin toisaalta halunnut kertoa siinä, mutta en uskaltanut, eikä kielitaitoni olisi luultavasti riittänyt. En luultavasti kykene koskaan kertomaan totuutta jättämättä mitään pois. Häpeän montakin asiaa, mitä tein. Häpeän myös sitä, etten pysty kertomaan koko totuutta edes äidilleni tai läheisimmille ystävilleni. En minä varsinaisesti missään vaiheessa kieltanyt uskoa, mutta suviseuroissa huomasin miettivani, etten ollut enää aikoihin ollut uskovainen.
Elokuvien katsominen ja kevyen musiikin kuuntelu olivat minulle ennen jyrkka ei. Epäuskovaisten keskellä usko unohtuu nopeasti ja minulle heikko kohta oli erityisesti musiikki. Pian aloin katsoa elokuvia ja tv-sarjoja ensin host-sisaruksieni kanssa ja myöhemmin yksin. En nähnyt siinä mitään pahaa, koska ne olivat vain joitain lastenelokuvia. Musiikin ja elokuvien myöta turruin. Kuuntelin harvakseltaan nettiseuroja vain tavan vuoksi, mutta muuten kuunneltavana oli kevyempään suuntaan mennyt musiikki. Myös kayttaytymiseni muuttui jonkin verran, enkä enää jaksanut jäädä tanssiaisista tai ystävien ravintolakäynneistä pois. Maailma vei mukanaan.
Muistan suviseuroissa manneeni teltassa hereillä ja miettineeni uskonkysymyksia. En tiedä pitiko minua hereillä, vesisade, teltan alla kaiveleva myyrä vai ne lukemattomat kysymykset. Silloin tajusin, että maailma oli vienyt minut mukanaan jo kuukausia aiemmin. Onneksi sain uskoa synnit anteeksi ja huomasin, ettei minun tarvinnut miettiä enää niitä kaikkia vaikeita kysymyksiä. Olo oli vapaa. Silti mietin usein, miksi en voi kertoa koko totuutta kenellekään. Jos joku jäi miettimaan, niin en todellakaan ole tässäkään kertonut kaikkea, en edes puolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti